Aina silloin tällöin kuubalaisen salsan pariin tulee tanssijoita jotka ovat tottuneet toisenlaiseen tanssikulttuuriin, joten he odottavat illassa soivan rytmisesti ja tanssiliikkeeltään hyvin paljon toisistaan poikkeavaa musiikkia. Kysymykset kuten ’Voisitteko soittaa lajia x’ tai ’Voisiko musiikki olla monipuolisempaa?’ kertovat siitä että tanssija on tanssinut paritanssia ja tottunut erilaiseen soittotapaan ja musiikki- sekä tanssikulttuuriin. Itse asiassa soitammekin musiikkia, jonka intensiteetti ja tanssitapa on hyvin erilaista – jopa saman biisin sisällä. Tässä artikkelissa avaan lyhyesti sitä, miksi itse voin tanssia oikein mielelläni koko illan pelkkää timbaa (ja minulle koko ilta on noin viitisen tuntia), enkä suinkaan kyllästy.
Timba on musiikkia, joka sai alkunsa 1990 -luvun kuubassa ’Período especial’ nimisenä vaikeana aikakautena. Kuuban kommunistinen hallinto oli nojannut vahvasti Neuvostoliittoon sekä kulttuurillisesti että taloudellisesti, ja Neuvostoliiton hajottua edessä oli vaikea kriisi. Tänä aikana Kuubalaiset muusikot alkoivat soittamaan ja luomaan uutta, ammentaen paljon aineksia omasta kulttuuristaan. Timba pohjaa samaan son -pohjaan kuin songo ja changüi, mutta se muodostui vielä funkimmaksi, ja mukaan nousi paljon elementtejä jazzista, rap-musiikista ja afrokuubalaisesta rumbasta, erityisesti rumba guanguancó:sta. Timban tunnusmerkkejä ovat:
– jokaisella bändillä on oma ’sello’ eli tyyli soittaa, viestiä keskenään ja tulkita musiikkia
– eri soitinten guajeot/tumbaot eli toistuvat sävelkuviot ovat biisi- ja bändikohtaisia ja taidokkaita
– biisien sisällä on enemmän vaihtelua kuin aiemmassa musiikissa: gears eli vaihteet, bloquet eli pysäytykset, aksentit, koukut. Kaikki tämä on tehty nimeomaan tanssijan iloksi!
– biisit saattavat sisältää pätkiä tai pidempiäkin lainaavia elementtejä rumba guanguancó:n lisäksi esimerkiksi reggaetonista, bachatasta, jazzista ja rap-musiikista
Timba on tapa soittaa (son-musiikkia), ja soittotavan aloitti NG La Banda.
1960- ja 1970 -luvun taitteessa Juan Formellin Los Van Van ja Elio Reve y su Charanga toivat kuubalaiseen musiikkiin näkyvästi mukaan timbales -rumpusetin ja bassorummun. Pohjoisamerikkalaiseen (puertoricolainen, salsa romantica, salsa dura) salsamusiikkiin bassorumpu ei kuulu, joten tämä soitin on yksi tapa erottaa kuubalaista tyyliä muista salsatyyleistä. 1980- ja 1990 -lukujen taitteessa NG La Bandan aloittama uusi eri aineksia mukaan ottanut tyyli sai nimekseen Timba. Tietä NG La Bandalle olivat raivanneet tanssimusiikista tuttujen bändien lisäksi myös mm. Irakere.
Timba Gears on pohjoisamerikkalaisen musikologin Kevin Mooren kehittämä termi, jolla selitetään Timba-biisien vaiheita tai osia. Kevin Moore on purkanut Timban rakennetta hyvin paljon ”Beyond Salsa” -kirjoissaan. Timbassa vaiheet ovat voimakkaampia ja korostetumpia kuin muissa kuubalaisissa tyyleissä. Koska kyseessä on tutkijoitten ja tanssijoitten pyrkimys selittää musiikkia, ja muusikot pyrkivät omaleimaiseen ja ainutlaatuiseen soittotapaan, tällaisten määritelmien reunat ovat häilyviä. Voidaan ajatella että timban vaihe/gear alkaa kun perkussioitten ja basson sekä pianon tapa soittaa muuttuu yhtäaikaisesti. Aiheesta voit lukea lisää sivustolla timba.com (englanninkielinen) ja Youtubesta aiheesta löytyy myös lisätietoa soittajan näkökulmasta.
Miksi tämän pitäisi kiinnostaa minua tanssijana?
Timban rakenne on tehty tanssija mielessä. Kun salsan tanssijana alamme kehittymään, perusaineksina ovat rytmin löytäminen ja siinä liikkuminen. Seuraavaksi tahdomme oppia paritanssissa yhdessä toimivia kuvioita, joilla saamme tanssin toimimaan bileissä / sosiaaleissa. Tästä rytmiikan ja kuvioiden osaamisesta siirrymme jossakin vaiheessa kehityskaarta musiikin tulkintaan. Tanssijasta tulee musiikin visuaalinen ilmentymä, haluamme oppia maalaamaan musiikkia liikkeellämme. Monet tanssijat tuntevat musiikin voimakkaasti mielessään ja kehossaan, alamme elämään musiikkia. Se on hieno tunne!
Aluksi salsamusiikki on meille yhtä puuroa, josta on vaikea ottaa tolkkua. Korvamme tottuu kuulemaan musiikkia, ja havaitsemaan biisien rytmiikkaa. Alamme erottaa toistuvia kuvioita sekä rytmisesti että melodisesti. Usein myös kiinnostumme sanoista, ja alamme opetella espanjaa. Musiikin tulkinta edellyttää, että musiikki – ja jopa soitettu kappalekin on meille jollakin tavalla tuttu.
Kun katsot kokenutta timban tanssijaa, hän ei veivaa yhtä soittoa samaa kuviorallia alusta loppuun saakka. Tanssitaitoon kuuluu myös musiikin ymmärtämisen taito. Biisien romanttiset kohdat tanssitaan lähiotteessa rauhallisesti, ja energisiin kohtiin kuuluvat vauhdikkaat kuviot, musiikin aksentointia toteuttavat rytmiset variaatiot sekä villisti lantiota ja olkapäitä pyörittävä despelote.
Päärunko: intro, cuerpo, montuno
Timbabiisin aloittaa yleensä intro, ja laulajan laulama teeman esittely cuerpo -osuudessa. Biisin energia kasvaa alusta loppuun, ja cuerpo -osuudesta siirrytään yleensä mahdollisen lyhyen puente (silta) -osuuden jälkeen solistin ja kuoron vuorolauluun rakentuvaan coro-osuuteen, jota son-musiikissa on nimitetty montunoksi. Montuno on se biisin energisempi, voimakkaampi puoli. Montuno alkaa usein ennen biisin puoliväliä, ja jatkuu sen loppuun. Montunon sisällä voi olla monta coro-osuutta, mambo ja timba-gears -vaiheita. Mambolla tarkoitetaan tässä yhteydessä puhallinten voimakkaasti soittamaa osuutta. Timba-osioilla (gears) tarkoitetaan vain timbamusiikissa kuultavia, biisin energiaa voimakkaasti muuttavia osia.
Loppujen lopuksi tanssijan näkökulmasta on samantekevää minkä niminen Timba-gear on menossa. Musiikin vaiheitten tarkan tunnistamisen sijaan tärkeintä onkin tunnistaa energian muutos, ja toteuttaa se tanssilla.
Presion, Pedal ja Bomba
Presion ja sen alatyyppi ’Pedal’ ovat selkeitä perkussioitten ja basson sekä pianon soittoa muuttavia kohtia. Presionissa piano nousee energiallaan pääosaan. Basso soittaa ’jalkionuotteja’ (esp. Nota Pedal) tai soi hyvin vähän. Basson jalkionuoteilla tarkoitetaan pitkiä saman sävelen soivia nuotteja, nimi ’Nota Pedal’ on saatu urkupedaalien jalkioitten soittotavasta mm. Bachin urkumusiikista. Pedal tarkoittaa yksinkertaisesti sellaista Presion -osuutta, jossa soitetaan pedaalinuotteja. Perkussioitten soitto muuttuu Presion -osuudessa siten, että rytmikäs timbales -soitto taukoaa, ja rumpali soittaa vain joitakin iskuja hi-hatilla sekä bassorummulla. Clave soi usein tässä vaiheessa jamblokilla. Pianon tumbao muuttuu usein erilaiseksi, mutta jatkaa energisesti. Energialtaan Presion on kuitenkin Bombaa kevyempi, sillä Presionissa rytmiä soittavia perkussioita on enemmän kuin bombassa, mukana saattavat olla vaikkapa maracas ja guiro.
Bomba
Bomba on Timba-musiikin energian huipentuma, orgastinen kohta musiikissa jonka tanssijat toteuttavat villiä despelotea (kirjoittaja kääntäisi tämän suomeksi leikkisällä puhekielen termillä ’hässäkkä’) tanssien. Bombassa basso muuttuu ’perkussioksi’, soittamalla perkussion rinnalla ’funkeja’ iskuja sekä alas likukuvia nuotteja, mahdollisesti myös pidempiä pedaalinuotteja. Bombassa basso ottaa paljon roolia! Rumpujen pitkään jatkunut marcha muuttuu rumpalin leikittelyiksi tom-tomeilla, bassorummun yksittäisinä iskuina ja mahdollisesti virvelillä sekä hi-hatilla / symbaaleilla säestettynä. Conga soittaa marchan tyylistä tumbaota hyvin voimakkaalla intensiteetillä. Bomba on loppujen lopuksi hyvin helppo tunnistaa, sillä aina kuin basso soittaa voimakkaita iskuja ja alaspäin liukuvia nuotteja, ollaan bombassa.
Esimerkki: PRUEBA – Ray Chaves y La Diosa
0:00 – 0:38 Intro, timbalesien päällä olevalla punaisella jamblokilla soitettu rumba-clave ja teeman esittely molemmilta solisteilta
0:38 – 0:56 Cuerpo -biisin runko ja perkussioissa Marcha abajo
0:56 – 1:00 Bloque / breakdown
1:00 – 1:18 Cuerpon energia nousee, perkussiossa Marcha arriba, guiro tulee mukaan…
1:18 – 1:36 Perkussiot ja basso flirttailevat reggaetonin / salsatonin suuntaan kun Diosa laulaa…
1:36 – 1:40 Bloque / breakdown, basso ennakoi että tässä biisissä kuullaan bomba…
2:16 Päästään biisin ’pihviin’, montuno alkaa, puhaltimet vastaavat laulajalle…
2:36 Mambo, ’Dame metales!’, puhaltimet nousevat instrumenttien pääosaan, Rey Chaves kutsuu bombaa mutta se ei vielä tule
2:56 alkaa Presion
3:06 Reggaeton / Salsaton -tyylinen bassorummun kiihtyvä-pätkä kun Diosa laulaa…
3:16 – 3:26 Bomba (jossa ei ole täll kertaa piano-tumbaota), coro
3:26 – 3:50 Marcha arriba, coro (kuoro vuorottelee solistin kanssa)
3:50 Breakdown, coda (loppu)
Yhteenveto
Timba tarjoaa siis loistavaa tanssittavaa evästä pidempäänkin tanssineille. Kokeneen timberon saattaa tunnistaa siitä, ettei biisejä veivata alusta loppuun vauhdikkailla kuvioilla. Tanssija tulkitsee musiikkia omalla persoonallisella tavallaan, musiikkia kuunnellen ja siinä eläen. Biisien romanttisiin introihin sopivat hienosti suljetun otteen rauhalliset perusliikkeet, kuten adiokset ja paseala-kävelytykset. Energian kasvaessa viejä johtaa liikkeen avoimempiin kävelytyksiin ja vauhdikkaampiin kahden käden kuvioihin, ja biisin huippukohdissa, ’Timba gear’ -vaiheissa energisiin reggaeton- tai despelote -liikkeisiin. Kevin Moore kirjoittaa: ”While we’re on the subject of dancing, note that while ballroom dancers get confused when the gears shift to Pedal and Bomba, this is in fact the moment that timba dancers relish. Rather than trying to execute the next spin or double-dip cross-body lead, they push away from each other and dance despelote.”
Nauttikaamme ja tanssikaamme jokainen omalla tavallamme tätä rikasta musiikkiperinnettä!